5.5.2018

Päivä 17


Aamulla ei ole kiire, kun vartutaan jälki ryhmää joka jäi hoitamaan sairaalalle pyöriä, ne risat kytkimet.
Pilvee, pilvee...

Jälki ryhmä lähti klo 05 liikkeelle samaa haastavaa tietä kuin me tulimme eilen n 4h, jälki ryhmä syömään meidän hotellille, me tankille ja äkkiä tien päälle.
 Nepalin mutkateitä.


 Muutama mutka matkassa.


Alkumatka oli ns. nepalilaista asfalttia ja mitä ylemmäs menimme tie muuttui kivikkoiseksi ja asfaltti hävisi.
 Nepalia vielä.

Ylhäällä vuoristossa tie oli pelkkää kivikkoa ja matka eteni sen mukaisesta, maisemat senkin parani, välillä olimme täysin pilvessä ja näkyvyys 0.
 Meinattiin ajaa ohi.

Kiina näkyy jo.
Vielä Nepalissa.

Pari armeijan ja muutama luonnonpuiston tarkistuspiste Nepalin puolella kunnes pääsimme Nepalin imigration offiseen kirjautumaan Nepalista ulos, silloin selvisi, että emme ole tullanneet pyöriä tullessamme Intiasta Nepaliin, aiheutti muutaman harmaan hiuksen matkalaisia ja oppaisiin, mitä nyt.

Mutta Nou hätä, rahallahan näistä selviää.

Eikun kiireesti pyörien päälle ja Hanaa kohti Kiinaa, raja sulkeutuu juuri nyt, Nepalin tulli vielä halusi nähdä laukkujamme, mutta Kiinan portti oli menossa kiinni, joten lopetettiin se homma ja äkkiä sillan yli Kiinaan.

Maita erottavan sillan yli ei saanut ajaa vaan piti työntää mopo ensimmäiseen Kiinan rastiin.

Tulliin passintarkastus ja työntämällä pyörä eteenpäin ja pyörästä laukku läpivalaisuun, helppo homma. Tulli piti vain meitä varten rajan auki, tiukoille meni.
Ehdittiiin ja päästiin Kiinaan.

Ilma muuttui viilemämmäksi koko ajan mitä ylemmäs mentiin, mutta vielä pärjäsi näillä lämpimän kelin varusteilla, huomenna sitten vähän vaatetta lisää, onneksi sitä on ja on ostettu lisää varmuuden vuoksi, nyt ei tarvi hotellissa enää ilmastointia.

Kiinan oppaat varttui ja ohjasi meitä koko ajan, kun kaikki oli valmista matka jatkuu parin tarkistus pisteen kautta hotellille.

Heti rajan jälkeen huomasi kulttuurin ja teiden muuttuneen, tiet uutta asfalttia ja mahtavaa mutkatietä edessä.
 Kiinan hienoja teitä.
 Mahtavat maisemat.
 Oli sitä mutkaa täälläkin, mutta asfalttitiet.
 Jos mä nään lunta, sen on pakko olla unta...
Mutkia matkassa.
Hotelliin jonottamassa.

Hotellilla pitkästä aikaa heti kypäräkaljan jälkeen suihkuun ja syömään jonka jälkeen maistuu uni 
 Täällä on talojen julkisivut tehty kivistä, niitähän täältä löytyy.
 Ensimmäinen kypäräkalja.

 Jak jak
Ruokajuoma, ollaanhan sitä vielä melkein Neipalissa.

Tänään 120 km erilaisia teitä, mutta maisemat ovat mahtavat.

Nukutaan 2 800 m merenpinnan yläpuolella ja sen huomaa kävellessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti