Rajalla pääsimme ulkomaalaisten jonoon, neljän ranskalaien ja yhden saksalaisen perään.
Kuva jonosta
Vihdoin tuli meidän vuoro, taas muiden ulkomaalaisten perään. Ensimmäisessä pysähdyspaikassa meiltä kysyttiin lippua!?! Mitä lippua??? No se, mikä annettiin siinä ekalla puomilla! eiku takaisin lähtöpisteeseen.
Lippu saatiin pitkän neuvottelun jälkeen, kun olimme jo menneet siitä ohi ja nyt tulossa Kiinasta, mitä???
No, lippu saatiin ja sitä leimaamaan ekaan koppiin. Siellä oli oikeasti ihmispallomeri, ihmisiä kiipeili toisten yli antamaan lippua leimattavaksi. Mutta tästä selvittiin muutamalla suomalaisella voimasanalla ja kyynärpäätaktiikalla. Huh!
Seuraavaan leimaukseen missä tarkastettiin pyörän paperit ja passi.
Pyörän tarkastus tullissa ja leima.
Koko ajan piti varoa rajan yli tulevia paikallisia jobbareita uaz ”autoilla” jotka ajoivat miten sattui.
Vielä kerran ennen maasta lähtöä passi ja lipun katsominen että siinä on kaikki neljä leimaa.
Krisse pääsi helpommalla, kun hän on kyytiläinen, rajatyttö taluttioikealle luukulle, 5 000 paikallista rahaa, ja se siitä.
Mongolian tullissa pari tuntia.
Tultiin Kiinaan, jossa vastassa paikallinen oppaamme, joka hoiti tulliin VIP kohtelun meille. Kymmenen minuuttia ja homma selvä.
Pyörät tarkastukseen, että numerot täsmää ja siitä tullivapaalle alueelle parkkiin.
Kuva tarkista
Meille tilattiin taxi, paitsi että taxi ei voi tulla tänne. Kävellen tullivapaa alueelta, paitsi ettei kävellen saa tulla Kiinaan. Opas hoiti homman. Selvittiin puhumalla.
Bussipysäkille varttumaan taksia. Oltiin liian kauan siinä, joten meidät käskettiin siirtyä eteenpäin.
Tänään huimat 6 km!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti